Oletko koskaan pettynyt?  Siis silleen oikein kunnolla. Minä olen. Olen kiemurrellut sieluni syvyyksiin etsien aina vain tummempaa vettä ja syvempää varjoa. Pettymyksen hetket syöksevät helposti mielen syövereihin, joissa valo menettää voimansa. Ihminen on yksin.

Pettymyksen tunteet, ainakin lievät sellaiset kuuluvat ihmisen arkeen. Joskus saamme aivan kuin erityisenä huomionosoituksena, kokea koko elämää ja sen perustuksia järkyttäviä pettymyksiä, niitä, joiden jälkeen on vaikea motivoitua nousemaan vuoteesta.

Pettymykset kuuluvat myös uskovan elämään. Tilanteet, joissa toiveemme ja odotuksemme ajavat salakarille ja usein vielä näyttävästi, ovat tilanteita, joissa uskomme luonne ja kypsyys todella mitataan. Jumala johdattaa omansa säännöllisesti tilanteisiin, joissa on mahdollisuus kohdata itsessään oleva lihallinen itsekkyys ja epäusko. Nuo tilanteet ilmentyvät arjessa tilanteina, joissa koemme pettymyksiä. Pettymys itsessään paljastaa, meidän lihallisuutenne, koska syvä usko taivaallisen isän ihanuuteen ja luottamus hänen huolenpitoonsa ovat ainetta, joka estää meitä reagoimasta toiveiden tuhoutumiseen pettymyksellä.

Usko joka on koeteltua ja käynyt läpi Jumalallisen kasvatuksen kantaa uskovan yli tilanteista, joissa lihallinen ihminen vajoaa syvyyksiin. Pettymys paljastaa sen, mihin me olemme asettaneet luottamuksemme. Jos luottamuksemme on lihallisten toiveiden (lue himojen) täyttymyksessä, niin emme kestä vastoinkäymisiä, Jos taas elämämme lepää Kaikkivaltiaan varjossa, niin voimme kohdata minkä tahansa tilanteen samalla kiitollisuudella, mitä Job ilmensi aikanaan sanoessaan:” Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi” ja vähän myöhemmin samassa luvussa: ” Jos me otamme Herran kädestä hyvää, emmekö ottaisi myös pahaa”. Ihminen, joka on löytännyt turvansa Herran rakkaudesta voi levätä Herran hyvyydessä silloinkin kun hänet riisutaan, aina paiseille asti, kuten Job aikoinaan.

Jeesuksen rakkaus kantaa yli pettymysten kuilun

Meidän on opittava käsittelemään pettymyksiä. Meidän on luotava elämäntapa, jossa käännymme kaikissa tilanteissa, niin iloissa kuin suruissa Herran Jeesuksen Kristuksen puoleen. Jeesus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan muuttaa pettymyksemme iloksi. Voimme oppia vähitellen, miten säilyttää ilon Herrassa silloinkin kun seinät kaatuu ympäriltä.

Varjele sydämesi pettymysten syövyttävältä voimalta, koska pettymys avaa oven tyytymättömyydelle ja tyytymättömyys napinalle, josta on vain lyhyt matka kapinaan. Pettymys on ovi, josta lankeemus käy sisälle viettääkseen pimeyden riemujuhlaa, jos on niin, että taivaassa iloitaan yhdestäkin, joka tekee parannuksen, niin  voit olla varma, että kelarissa on aivan yhtä suuri vahingon ilo, kun uskova lankeaa ja luopuu Herrastaan.

Yli kaiken varjeltavan varjele sydäntäsi, sillä sieltä elämä lähtee ja jos se mikä täyttää sydämesi vaihtuu kiitollisuudesta kitinään, niin on pian merkittävä riski, että edessä on aihetta katumukseen, jos vain ylpeys antaa periksi.

Mahdollisuus kohdata pettymys Jumalan rakkauden varassa on armoa ja siunaus, joka saadessaan työstää sieluamme ajaa miedät Isän syliin itkemään, kunnes hän itse muuttaa itkumme iloksi. Isän sylihoidossa ollessamme  saamme huomata jonain päivänä, ettei mikään pettymys, eikä vastoinkäyminen voi enää riistää meiltä Jumalan lasten iloa ja Isän rakkauden hoitavaa läsnäoloa.

Share This