Uloskutsuttujen yhteys

Seurakuntaa voi tarkastella monesta kulmasta. Kaikille näkökulmille on yhteistä se, että seurakunta on todellisuudessa yliluonnollinen todellisuus ajallisen keskellä. Se on Jumalan luomus. Seurakunta rakentuu Jumalan yliluonnollisen teon kautta ja varaan. Kyseessä on Pyhän Hengen vuodattaminen ensimmäisenä Helluntaina. Yhä edelleen seurakunta on Pyhän Hengen luoma ja ylläpitämä yhteisö. Se on niiden yhteisö, jotka Jumalan Henki on kutsunut ulos maailmasta, kantamaan Kristuksen pilkkaa.

Seurakunnan tehtävä on löydettävissä vain sen kautta, että hylkäämme kaikki inhimilliset valtarakenteet ja hiljennymme Raamatun äärelle etsien Isän tahtoa. Isän tahdon etsiminen vie meidät tutkimaan Apostolien tekojen kuvauksia seurakunnan ensihetkistä ja nuoruuden päivistä. Seurakunta ei syntynyt minkäänlaisten hierarkkisten mallien pohjalta. Se syntyi rakkaudesta Jeesusta Kristusta ja hänen omiaan kohtaan. Seurakunnan synnytti tarve olla yhdessä niiden kanssa, jotka olivat ottaneet vastaan samanlaisen uskon ja rakkauden Jeesukseen Kristukseen. Henki veti uskovat yhteen kuulemaan apostolien opetusta, rukoilemaan ja murtamaan leipää, kuten Jeesus oli käskenyt tehdä. Se oli ilon yhteyttä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Pelastettujen riemu ja kiitollisuus sai heidät kokoontumaan kodeissa ja pylvässaleissa. Missä ja milloin vain kaksi Nasaretin lahkon jäsentä kohtasi, oli pystyssä seurakunnan kokous. Kukaan ei voinut vaieta.

Jeesuksen todellinen kohtaaminen muuttaa ihmisen. Aina. Ihminen joko muuttuu tai suuttuu. Kukaan ei voi tulla sisälle pelastukseen tietämättään tai ilman vaikutusta. Se on Raamatusta löytyvä tosiasia. Jeesuksen kohtaaminen Pyhässä Hengessä muuttaa ihmistä myös siten, että erakoista ja itseensä sulkeutuneista tulee yhteyshakuisia uskovia, jotka janoavat uskovien yhteyttä ja nauttivat siitä. Siinä saa olla hiljaisempikin, mutta kun Henki liikkuu ja sana koskettaa on mahdotonta jäädä kotiin makaamaan omissa mielipiteissään. Siinä uskovien yhteydessä, joka on sanan mukaan koinoniaa, ei ekumeniaa, ihminen tulee vähitellen rakastetuksi Jumalan rakkaudella ehjäksi. Koinonia on syvää kohtalonyhteyttä, jota veljemme Paavali kuvaa kirjoittaessaan, että jos yksi jäsen kärsii, niin koko ruumis kärsii ja jos yksi saa kunniaa, koko ruumis saa kunniaa. Tämä yhteys tekee kaikista asioista, hyvistä ja huonoista, jaettuja. Sinun kärsimyksesi muuttuu minun kärsimyksekseni ja samoin on kunnian kanssa. Huomaamme, että aito seurakuntaelämä poistaa tilan kaikelta kateudelta tai kilpailulta.

Seurakunta rakentuu rakkaudessa, yhteydessä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja kykenevät siksi myös myötäelämään toistensa iloja ja suruja kantaen tarvittaessa myös toistensa taakkoja. Kristuksen lain täyttäminen edellyttää yhteyttä, jossa emme ole enää tilastonumeroja kirkkosalin eri puolilla, tolpan taakse kätkeytyneenä, vaan rakkaita veljiä ja sisaria. Tuntemattoman taakkaa on mahdoton kantaa. Seurakunnan alkuperäinen tarkoitus Jumalan perheväkenä, joka rakentuu hengelliseksi huoneeksi on mahdollista toteutua vain siellä, missä ystävyydestä on tullut seurakuntaelämän keskeinen elementti. Ystävyys syntyy Hengen työn kautta hänen yhdistäessä uskovia sydänten tasolla rakastamaan toisiaan. Siinä on paikka, jossa Jumalan sana saa tulla lihaksi ja Kristus läsnä olevaksi. Uskovien yhteydessä, yhdessä kaikkien pyhien kanssa, aukeavat myös Jumalan sanan rikkaudet ja Jumalan voima pääsee vapaasti vaikuttamaan kaikkien parhaaksi. Seurakunta on opetuslasten yhteisö. Se on maailmasta uloskutsuttujen yhteisö, joka elää iankaikkisuus elämää ajan keskellä ja siihen elämään on jokainen kutsuttu, Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Artikkeli on julkaistu alunperin Matti Lahtisen blogissa: jumalanunelma.wordpress.com

Share This