Seurakunta on yhteisö, joka syntyi rakkaudesta. Rakkaus toisiin uskoviin ja ennen kaikkea rakkaus ylösnousseeseen ja kuoleman vallat voittaneeseen Jeesukseen Kristukseen, vetää uskovat yhteen. Uskovat ovat ilon yhdistämiä, sillä ilo herrassa on meidän todellinen väkevyytemme. Ilo tekee mahdolliseksi elää opetuslapsen elämää niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla. Vain ilon ja rakkauden motivoima jaksaa vaeltaa silloinkin Jeesuksen seurassa, kun tie vie kuoleman varjon laaksoon.
Seurakunnan perusta on Pyhän Hengen työssä. Henki yhdistää kunkin paikkakunnan uskovat harjoittamaan oman paikkansa parasta. Seurakunta on aina yksi, pyhä ja yhteinen, vaikka se kokoontuisi useammassakin osoitteessa. Meidän tulisi ymmärtää, ettemme saa rajata seurakuntaa millään muilla kriteereillä kuin niillä, jotka nousevat suoraan Raamatusta. Seurakuntaan kuuluvat kaikki joilla on Jumalan Henki, kaikki, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, Herranaan ja vapahtajanaan.
Ruumiinjäsenet ovat osa ruumista kolmen elementin kautta.
Ensinnäkin jokaisen jäsenen tulee olla pysyvässä ja ehyessä yhteydessä oman ympäristönsä uskovien kanssa. Kädestä irti oleva peukalo voi olla kaunis ja täydellinen, mutta hyödytön. Kunkin jäsenen oma rooli yhteisen hyvän rakentamisessa mahdollistuu vasta kun jäsen on oikealla paikalla ja kiinteässä suhteessa niihin jäseniin, jotka Herra on valtansa perusteella hänen lähelleen asettanut. On ymmärrettävä, ettei ole kateenkorvan asia väittää, ettei hypotalamus kuulu samaan ruumiiseen. Vain pää eli Jeesus Kristus itse tietää, mitkä ovat hänen ruumiinsa jäsenet. Aivan kuten luonnollisessa ruumiissakin, seurakuntaruumiissa saattaa olla jäseniä, jotka vaikuttavat perin oudoilta ja jopa käyttökelvottomilta niin pitkälle, että niiden kuuluminen ruumiiseen epäilyttää. Kuitenkin meidän on jätettävä asia lopulta Jeesuksen itsensä päätettäväksi.
Toiseksi kunkin jäsenen tulee olla osallinen samasta jumalallisesta verenkierrosta. Veren tehtävänä on tuoda ravintoa ja elämää samalla kun se puhdistaa kaikista vierasaineista. Veri vie kuonan jäsenistä pois. Samalla tavalla kuin ihmisen jäsenten elämä on sidoksissa luonnolliseen verenkiertoon, on myös uskovan oltava katkeamattomassa yhteydessä taivaalliseen verenkiertoon. Kyseessä on Jeesuksen, Jumalan pojan, veri, joka puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Jatkuva osallisuus veren puhdistukseen edellyttää jatkuvaa vaellusta valkeudessa. Pätkivä verenkierto aiheuttaa vääjäämättömän menehtymisen. Samalla tavalla uskova, joka pyrkii käyttämään Jeesuksen veriarmoa mahdollisimman vähän, esim. vain kerran viikossa, tunnin ajan, on vaarassa päätyä hengelliseen kuolemaan. Ainut tapa varmistaa jatkuva yhteys vereen, on pysyvä ja ehyt vaeltaminen valkeudessa.
Kolmanneksi ruumiiseen kuuluminen ja verenkierron yhteydessä oleminen on aivan hyödytöntä ilman henkeä, joka tekee eläväksi. Jeesuksen Kristuksen seurakuntaruumis ei ole hengetön mies. Vain ne jäsenet, jotka ovat kiinteässä yhteydessä ruumiiseen ja sen verenkiertoon ja joissa vaikuttaa Jumalan Henki ovat seurakunnan todellisia jäseniä. Osallisuus hengestä on niin ehdoton, että raamattukin todistaa, että se, jolla ei ole Jumalan henkeä, ei ole Jumalan lapsi. Kristuksen ruumiissa ei ole irtojäseniä, ei proteeseja, ei tekohampaita, eikä mitään muutakaan keinotekoista. Seurakunta on elävä organismi, joka toimii alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti oikein, kun sen jokainen jäsen on oikealla paikalla, kiinni verenkierrossa ja hengellä täytetty.
Vielä on yksi vaatimus, jonka jokaisen, joka haluaa pelastua tulee täyttää. Jokaisen tulee olla henkilökohtaisessa yhteydessä päähän, eli Jeesukseen Kristukseen tunnustaen hänen auktoriteettinsa ja hallintavaltansa ehdottomuuden. Kaikki, jotka täyttävät nämä ehdot, ovat keskenään samanarvoisia, rakastettuja Jumalan lapsia, matkalla Isän kotiin. Yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Kaikkien, ei ainoastaan niiden kanssa, jotka maksavat jäsenmaksunsa samaan paikkaan kuin minäkin.
Artikkeli on julkaistu alun perin Matti Lahtisen blogissa jumalanunelma.wordpress.com