Seurakunta vai kirkko?
Mikä on seurakunta? Onko se paikka, johon tullaan viikoittain tarkoituksena kohdata Jumala. Nykyajassa tuntuu olevan moninaisia käsityksiä siitä, mikä seurakunta on. Monille seurakunta on palvelulaitos, jonka tehtävä on tuottaa viihdytys- ja kulttuuripalveluja sekä ylläpitää perhetraditioita luomalla puitteet mm avioliiton juhlavalle solmimiselle tai nimenannolle. Seurakunta on liikelaitostunut tuottamaan tulosvastuullisesti hengellisiä palveluja.
Raamatullinen seurakunta on nykyajassa lähes kadonnut ilmiö. Todellisen seurakunnan on korvannut kirkkolaitos, joka nimittää paikallisyksiköitään seurakunnaksi. Kyse ei ole ainoastaan pappeuden paluusta kirkoksi itseään nimittävän ”Jumalan kansan” pariin. Koko kuvio on muuttunut. Jeesuksen jälkeensä jättämä, helluntaina syntynyt seurakunta tuskin tuntisi nykyisiä kirkkokuntiamme omikseen tai ymmärtäisi edes kunnolla yhteyttä meidän ja heidän välillä. Uuden liiton radikaali seurakunta on mukautunut maailmaa syleileväksi sosiaaliturvajärjestelmän jatkeeksi. Monissa kohdin seurakunnan suola on tullut niin mauttomaksi, että herää epäilys, oliko suolaa alunperinkään mukana. Me, kristityt olemme antaneet uskotella itsellemme, että seurakunnan elämän muuntuminen liturgiseksi virkamiesyhteisöksi, jossa päätäntävaltaa käyttävät kääntymättömät pakanat, on oikeastaan ihan hyvä tila. Kirkon kuuluu sopeutua toimintaympäristönsä muutoksiin, siksi se on läsnäolon kirkko.
Alkuseurakunnan synty ensimmäisenä helluntaina oli Jumalan luomisteko. Raamattu kertoo meille, että Jumalan luoma on aina täydellistä luomisen hetkellä. Me voimme siis ajatella turvallisesti, että kaikkein täydellisin seurakuntamalli löytyy raamatun lehdiltä, ei paikallisesta kyläkeskuksesta, puhumattakaan katedraalista. Seurakunta on maailmasta uloskutsuttujen yhteisö, johon Jumala itse liittää ihmisiä eläviksi jäseniksi. Seurakuntaan ei liitytä. Seurakuntaan synnytään. Seurakunnassa ei siis voi olla muunlaisia jäseniä, kuin niitä, jotka ovat itse henkilökohtaisesti tulleet kohtaamaan elävän Herran Jeesuksen Kristuksen. Kirkko, joka rekrytoi kääntymättömiä seurakuntaneuvostoihin, kirkolliskokouksiin tai jopa piispan virkoihin, ei ole se kirkko tai oikeammin seurakunta, jonka Jeesus perusti, sen on kristillisperäinen, mutta ihmisten luoma yhteisö. Kristuksen todellisen seurakunnan jäseniä on toki kirkonkin toiminnassa mukana, jopa työntekijöinä, mutta he työskentelevät ihmisten luomassa järjestelmässä ja sen ehdoilla.
Kristuksen seurakunta on tasa-arvon ja rakkauden yhteisö, jossa ihmisiä yhdistää toisiinsa Jumalan Henki. Saadaksemme nauttia niitä siunauksia, jotka Jumala kätki alkuperäiseen itse luomaansa seurakuntaan ja sen keskinäiseen yhteyteen, meidän olisi palattava avatun Raamatun äärelle. On uskallettava kysyä Isältä, mitä hän tahtoo, että me tekisimme ja millä tavalla. Voi olla että joudumme ripustamaan stoolat kaappiin, riisumaan liperit ja istumaan alas nauttimaan yksinkertaisesta yhdessäolosta.
Seurakunta on Kristuksen ruumis, sen tulisi siis olla täynnä Jeesuksen tuntemista, läsnäoloa ja henkeä. Seurakuntaa ei tarvitse nähdä lainkaan paikkana, se on kohtaaminen, jossa Jeesuksen seuraajat kohtaavat toisiaan rakkaudessa. Todellinen seurakunnan kokous voi toteutua jopa marketin kassajonossa, koska Jeesus sanoi kerran, että hän on siellä, missä on kaksi tai kolme koossa hänen nimessään. Siis enemmän kuin yksi! Sukupuolia ei mainita. Seurakunta ei ole synagogan jatkumo, sen kokoukseen ei tarvita kymmentä miestä. Jos näin olisi, niin monet kokoukset jouduttaisiin peruttamaan.
Artikkeli on julkaistu alunperin Matti Lahtisen blogissa jumalanunelma.wordpress.com