Mikä on opin merkitys? Miten paljon me tarvitsemme oppia, tuota uskomme betonoitua selitysjärjestelmää, joka määrittää ja paaluttaa oikean ja puhtaan uskon hyväksytyt rajat? Oikeaoppisuutta korostavissa piireissä varoitetaan opittomuuden vaaroista. Ilman oikeata oppia, meitä uhkaa eksyminen terveelliseltä tieltä. Pahimmassa tapauksessa tulemme harjoittaneeksi yhteiskirstillisyyden nimissä yhteyttä sellaisen henkilön kanssa, jolla on aivan väärä käsitys esimerkiksi sakramenteista. Ja se on paha se.
Mikä on puhdasoppisuuden voima ja miltä se meidät suojelee? Opillisuus perustuu pahimmillaan niihin isien perinnäissääntöihin, joilla tehdään tyhjäksi Jumalan käskyt. Jeesus varoittaa tällaisesta opillisuudesta Markuksen evankeliumin 7.luvussa. Jokainen oppi, joka rikkoo määrättyjä Raamatun perustotuuksia on isäinsääntö ja sellaisena lihalliseen oikeassaolemisen tarpeeseen perustuva vihollisuus Jumalaa vastaan, eli synti.
Raamattu opettaa meille selkeästi, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu. Se on Jumalan sana. Jos me kyseenalaistamme jonkun, joka huutaa aukseen Herran nimea, pelastuksen siksi, ettei hänellä ole samaa käsitystä vaikkapa kasteesta. niin me teemme syntiä.
Oikea oppi oli fariseusten ja pappien suurin este Jumalan kohtaamiselle Jeesuksessa Kristuksessa. Heidän oppinsa ei mahdollistanut kunigaspappia, joka olisi samalla sekä kärsivä, että taisteleva messias, joten he hylkäsivät liittonsa Jumalan kohdatessaan tämän Jeesuksessa Kristuksessa.
Oikea oppi ja siitä kouristuksenomainen kiinnipitäminen saattaa johtaa meidät pahimmillaan hylkäämään Jeesuksen kutsun kun hän kohtaa meitä ja sanoo:” Seuraa minua!” [su_pullquote align=”right”]Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. (Joh 16.: 13-14[/su_pullquote]
Mikä sitten on ratkaisu?
Ei oppi vaan totuus
Ratkaisu ei ole entistäkin tarkemmin määritelty ja sopivasti joustavoitettu oppi, vaan se, että me uskaltaudumme luovuttamaan koko elämämme Lutherin tai jonkun muun oppi-isän sijaan Jumalan Pyhälle Hengelle. Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Meidän ei tarvitsen pelätä sitä johdatusta, jonka kautta Pyhä Henki johtaa meitä. Hänen tehtävänsä on kirkastaa meille ja meissä Jeesus Kristus. Hän on kotiopettajamme, joka opettaa meille kaiken ja hän johtaa meidät kaikkeen totuuteen, eli Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen.
Pyhä Henki on totuuden henki, eikä hän viihdy siellä, missä opillinen puhtaus estää ihmisiä seuraamasta Jeesusta. Kaikki sellainen oppi, joka ei ole Pyhän Hengen kirkastamaa on yksinkertaisesti hylättävää aivan riippumatta siitä, miten kaunis, harras, pyhä tai vanha kyseinen oppi on.
On ymmärrettävää, että Pyhän Hengen johdatuksen alle suostuminen voi tuntua pelottavalta. Antaahan oikea ja puhdas oppi elämälle ja ”uskolle” selkeät rajat. Tosiasia on kuitenkin, että pitäytyminen opillisuudessa silloin, kun Herra kutsuu henkilökohtaiseen suhteeseen, on synti.
Me tarvitsemme rakkautta totuuteen. Raamatun mukaan me voimme säästyä lopun ajan suurilta eksytyksiltä vain jos vaalimme sydämessämme rakkautta totuuteen. Pyhä Henki, joka on totuuden Henki rakastuttaa meidät totuuteen. Pyhä Henki johtaa meidät totuuteen, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Totuus tekee meidät vapaiksi kun ymmärrämme vihdoinkin, että totuus ei ole tietoa, ei opillisuutta, vaan persoona, Totuus on Jeesus Kristus ja rakkaus totuuteen on Kristuksen Jeesuksen rakastamista sellaisena kuin sana ja Henki hänet meille ilmoittaa.
Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. (Room 8:14-16)