On mahtavaa, kun lapsi syntyy. Se on aivan yhtä mahtavaa, on sitten kyse luonnollisen lapsen syntymästä tai sitten siitä, että joku syntyy uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Raamatun mukaan taivaassa jubileerataan aina kun syntinen tekee parannuksen.
Otapa vastasyntynyt lapsi syliin. Kasto sitä suoraan silmiin ja kuuntele, mitä sydämessäsi tapahtuu. Se on puhdasta iloa, se on pyyteetöntä, kaiken voittavaa rakkautta. Ja kun saat ensimmäisen hymyn, tuntuu kuin olisi ylimääräinen jouluaatto tai tilipäivä. Me rakastamme lapsiamme luonnostaan valtavalla ilolla ja kiitollisuudella. Jokainen normaali isä ja äiti on kokenut sen.
Puhuessamme vastasyntyneelle kerromme hänelle toistuvasti, miten ihana, rakas, kaunis ja arvokas hän on. Emme väsy toistamasta samaa uudelleen ja uudelleen ja joka kerta kun puhumme lapselle rakkaudesta sydämemme syttyy iloon. Näin on luonnollisesti ja niin pitäisi olla hengellisestikin.
Sen lisäksi, että me kutsumme ihmisiä uskoon ja kohtaamaan Herrassa Jeesuksessa pelastuksen Jumalan. Meidän tulisi levittää ympäristöömme iloa. Sanomamme tulisi olla ilon täyteinen.
Ensi askeleet ilossa
Sen sijaan, että me keksitymme kovin usein siihen, että kerromme ihmisille siitä, miten syntisiä he ovat ja miten valtavasti vapahtajamme kärsi pelastuksemme tähden, meidän tulisi pitää huolta, että vasta syntyneet uskovat saisivat kokea samaa iloa ja rakkautta kuin luonnolliset vauvatkin. Meidän tulisi kyllästää heidät Jumalan rakkauden ja ilon ilmapiirillä, jotta he kasvaisivat omistamaan oikean, Kristuksen Jeesuksen lahjoittaman identiteetin Jumalan lapsena.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. ( 2. Kor 5:17)
Olen tavannut vuosien varrella aivan liian monta uskovaa, jotka on kasvatettu synninvälttämisen ja syyllistämisen ilmapiirissä. He eivät koe iloa pelastuksestaan, vaan kantavat taakkoja, jotka Jeesus olisi halunut ottaa pois jo heti uskoontulon ensihetkinä. Vääristyneen, syntisyyteen perustuvan, identiteetin omaava uskova elää aina vähän vailla sitä, että voisi kokea olevansa aidosti Jumalan rakastama. Mikään ei riitä.
Puhe ilosta meidän uskovien väkevyytenä on heille käsittämätöntä munkkilatinaa. He eivät kykene ilotsemaan, kun on niin paljon, mistä kokea syyllisyyttä.
Synnintunto on Pyhän Hengen työtä ja Jumalan lahja, syyllisyydentunto taas on isästä perkeleestä. Syyllisyydentunto haluaa riistää meiltä ilon, rauhan ja vapauden. Se asettaa aina uusia vaatimuksia ja kynnyksiä ylitettäväksi, jotta saisi luvan hengittää ja olla edes olemassa. Synnintunto taas pyrkii poistamaan kaikkia niitä esteitä, jotka estävät meitä kokemasta Jumalan rakkautta ja hyvyyttä täysimääräisessä yltäkylläisyydessään. Väärä syyllisyydentunto ajaa ihmisen lopulta tuhoon, kun taas synnintunto tuo hänet parannuksen teon paikalle, paikalle, jossa Jeesuksen Kristuksen sovintoveri saa puhdistaa ihmisen kaikesta synnistä ja niin vanhurskaus, ilo ja rauha virtaavat taas vuolaitten vetten lailla uskovan elämässä ja ilo ilman määrää valtaa sydämen.
On tärkeää, että pääsemme kiinni oikeaan Jeesuksen kaltaisuuteen perustuvaan identiteettiin heti uskonelämän alussa.
Voit perehtyä asiaan lukemalla jumalanunelma.wordpress.com blogissani julkaistun aihetta käsittelevän artikkelisarjan.